samaan aikaan toisaalla(*

Heräsin aamulla, selvisin kentälle ja sain munkkikahvit, pääsin koneeseen ja se lensi turvallisesti perille asti, osasin ostaa matkalipun, löysin bussin, metron ja oikean osoitteen ja nyt mun parvekkeelta näkyy tää:

  

*) Vaikka oikeastaan Budapestissa onkin eri aika. 

vielä sekin

että oikein ja sopivasti nurin voi katsoa monella tapaa

hätäilemättä

Kissakello keittosyvennyksen seinällä näyttää taas oikeaa aikaa. Ei siksi, että olisin jaksanut kääntää sitä vaan siksi, että kun odotti tarpeeksi monta kuukautta, yhteiskunta nyrjähti takaisin kissakellon aikaan.

Opiskelukaveri ilmoitti viime tingassa, ettei pääsekään huomiseen lukupiiritapaamiseen eikä enää haittaakaan, etten ole vieläkään lukenut omaa kirjaani enkä kirjoittanut omaa lukupäiväkirjaani.

Joskus on parasta istahtaa ikkunalaudalle, hengittää syvään ja odottaa hetki. Joskus asiat saattavat järjestyä parhain päin siinä odotellessa, ihan kuin itsestään. Hätäilemättä.

sen arvet on mustetta

istuskelin ikkunalaudoilla ja harjoittelin tatuointeja. eilisten sanojen jälkeen en sittenkään haluaisi iholleni tuota lausetta, vaikka se kaunis onkin. tahdon, että aurinko tulee sisästä.

Antakaa minulle sininen taivas ja näkyvä aurinko,

sumua, sateita ja hämäriä minulla on omassa itsessäni.

Fernando pessoa

huhtikuu, kuukausista lempein kai

Jotkut päivät ovat niin raskaita, että rinnasta puristaa. Sitten kääntää kalenterin lehden ja saa esiin vaaleanpunaisen huhtikuun eikä mikään voi olla enää kovin paha.

Ja kun katsoo oikein (tai sopivasti nurin), monet asiat on jotain ihan muuta kuin luuli ja joskus ehkä paremminkin. Niin kuin kuihtuneet ruusutkin voi olla kauniita, varsinkin jos ne on lempipojilta vilpittömäksi kiitokseksi saatu. 

yks kerta oli hauskaa kun olin menossa juhliin

 aamulla ei enää naurattanut

"

"Rakkaudettomuutta eivät aiheuta ne, joita ei rakasteta, vaan ne, jotka eivät kykene rakastamaan, koska rakastavat vain itseään."

Paulo Freire: Sorrettujen pedagogiikka