talvi

Eilen teki mieli värejä, mutta tänään maailma on jo vitivalkoinen. Oon aina ollut vähän hidas näissä. Ulkona kinokset, sisällä pienet auringot. Ei paardeja tänään eikä se lopulta haittaa, mutta nää hiljaiset, pimeät, myrskyisät illat ois sittenkin kivempi jakaa (päätin et hyvänmielenblogikin kestää ripauksen melankoliaa).

haaste

Päätin antaa itselleni haasteen joulukuuksi: kirjoittaa joka päivä jostain jonkun toisen määräämästä aiheesta. En osaa päättää, kirjoitanko tänne vai Perhoslandiaan, katsotaan. Kuvia voin ottaa, jos tuntuu siltä – alkuperäinen haaste onkin oikeastaan valokuvahaaste, mutta minua kutkuttaa enemmän kirjoittaa käskystä enkä muutakaan haastetta nyt keksinyt.

viikkolehtiaika

Olen saanut olla monia perjantaita vapaalla viime viikkoina. Kun maanantaisin on vapaata, laitan kellon soimaan aikaisin ja yritän aloittaa päivän jollain kirjoitushommalla. Perjantaina saan nukkua ja alkaa päivän rauhassa. Herään joka kerta aamuyöstä postiluukun kolahdukseen, mutta käännän kylkeä ja yritän nukkua lisää (vaikka kaksi viikkoa täällä onkin porattu kellarin lattiaa jokaisena vapaa-aamuna – sunnuntaisin olen ollut töissä).

Kun nousen, keitän ensimmäisen kupin kahvia ja noukin Viikkolehden eteisen lattialta. Useimpina aamuina luen vain internettiä, mikä on minusta vähän paha tapa. Perjantaina laitan koneen kiinni, istun lattialle tai sängylle ja luen lehteä niin kuin kunnon ihmiset. Jos ulkona ei olisi lopun alkua enteleivää lumimyrskyä, menisin kiertämään Töölönlahden.

 

Kuppi zapatistikahvia ja Viikkolehti, aivan hyvä aamu 
(kuva on kyllä jostain kolmen viikon takaa, koska kamera on tänään hukassa eikä rahat oikein riittäneet aamupalatarpeisiin).

maailman kaunein, maailman onnellisin

ihana posteljoona. kunpa joku näkis mutkin joskus noin.

torstaiaamu

Mietin, mistä voisi olla iloinen tavallisena torstaiaamuna. Kun herätyskellon soidessa painaa torkkua ainakin kuusi kertaa, eikä sitten jää aikaa muuhun kuin yhteen pikapikaa juotuun kahvikupilliseen ja eilispäivän vaatteisiin. Kun silmät ovat turvoksissa, väsymyksestä tai vähästä itkusta. Kun ulkonakin on harmaata, kylmää ja maassa loskaista lunta.

Ainakin minun teki tänä aamuna mieli värejä. Eilen puin punaisen mekon ja keltaisen villapaidan. Sitten riisuin ne, puin mustaa ja vasta sitten menin ovesta ulos. Tänään minun teki mieli laittaa tänne värejä, jotain muuta kuin harmaata.

Vahingossa sanoin työkaverille pahasti. Uudelle, herttaiselle tytölle. Mietin, että pitäisi opetella jutustelemaan. En osaa small talkia, en pidä tyhjänpuhumisesta. Mutta ettei aina heti tyrmäisi kaikkea, mitä toinen sanoo. Vaikka ei pidä lumesta kun se sulaa loskaksi maahan, voisi iloita toisen kanssa. Ja voisi opetella uskomaan, kun joku sanoo kauniisti. Ihan pienistä arkisista asioista, huomaa vastaleikatun tukan. Eivät ne ehkä tosissaan siitä pidä, mutta haittaisiko se, jos sittenkin uskoisi.

Yliopiston vessan seinässä luki: if you search for shit, shit is what you'll get. If you search for gold, gold is what you'll get. Voisikohan se pitää paikkansa, edes välillä? Uskaltaisinko kokeilla?

invaasio

Ateneumissa oli opiskelijapäivä, Rautatientorin jääpuistossa avoin mikki, Cubassa Kolinan pojat ja Mascotissa Karri Koira. En mennyt, mutta menin Omapohjaan.

Käyn nykyään aina teatterissa. Kansallisteatterissa siksi, että se on viehättävä enkä yleensä joudu edes maksamaan lipuista.

 

 Kuva Kansallisteatteri/Tuomo Manninen

Invaasio oli hauska, käsitteli aihettaan taitavasti – taitavammin kuin vaikka Etnoporno. Nuoret näyttelijät olivat suloisia ja hyviä. Kannatti mennä, vaikka pitikin pukea ja mennä ulos ovesta.

kettutyttö

saan ketut postiin huomenna, korvaan ehkä jo perjantaina. nyt oon tuhlannut mun viikon ruokarahat koruihin yhdessä päivässä.

Kuva: Cheap Champagne Design

loistaa korkealta

Ollaksesi suuri, ole kokonainen: älä mitään
     itsessäsi liioittele äläkä sulje pois.
Ole täydesti joka asiassa, pane kaikki mitä olet
     pienimpäänkin mitä teet.
Niin kuin koko kuukin mahtuu joka lampeen
     koska se loistaa korkealta.

Fernando Pessoa/Ricardo Reis 14.2.1933

Löysin (uudelleen) Fernando Pessoan. Niin kuulaita sanoja, niin kirkkaita ajatuksia. Monilla silmillä nähtyjä, samasta kynästä. 

tänään tuska laukee koitan rustaa sen yli

Löysin sattumalta yhden tuttavan blogin, jonka tarkoituksena oli kirjoittaa hyvistä jutuista, aurinkoisista jutuista ja tosi kivoista jutuista. Lämmittää mieltä kylmää talvea vasten. Tuli sellainen olo, että haluaisin itsekin joskus kirjoittaa valoisia, merkitä muistiin niitä parempia hetkiä enkä vain haikeana runoilla. Muistin, että onhan minulla tämä mansikkapaikka, jossa en ole vuosiin melkein edes käynyt. Katsotaan, miten käy jatkossa. Tänä aamuna hyvä mieli tuli Asasta, kauniista oivaltavista sanoista, hienosta videosta, siitä että valo voittaa pimeyden ja lopulta vaan musteläikkä jää.