Mietin, mistä voisi olla iloinen tavallisena torstaiaamuna. Kun herätyskellon soidessa painaa torkkua ainakin kuusi kertaa, eikä sitten jää aikaa muuhun kuin yhteen pikapikaa juotuun kahvikupilliseen ja eilispäivän vaatteisiin. Kun silmät ovat turvoksissa, väsymyksestä tai vähästä itkusta. Kun ulkonakin on harmaata, kylmää ja maassa loskaista lunta.
Ainakin minun teki tänä aamuna mieli värejä. Eilen puin punaisen mekon ja keltaisen villapaidan. Sitten riisuin ne, puin mustaa ja vasta sitten menin ovesta ulos. Tänään minun teki mieli laittaa tänne värejä, jotain muuta kuin harmaata.
Vahingossa sanoin työkaverille pahasti. Uudelle, herttaiselle tytölle. Mietin, että pitäisi opetella jutustelemaan. En osaa small talkia, en pidä tyhjänpuhumisesta. Mutta ettei aina heti tyrmäisi kaikkea, mitä toinen sanoo. Vaikka ei pidä lumesta kun se sulaa loskaksi maahan, voisi iloita toisen kanssa. Ja voisi opetella uskomaan, kun joku sanoo kauniisti. Ihan pienistä arkisista asioista, huomaa vastaleikatun tukan. Eivät ne ehkä tosissaan siitä pidä, mutta haittaisiko se, jos sittenkin uskoisi.
Yliopiston vessan seinässä luki: if you search for shit, shit is what you'll get. If you search for gold, gold is what you'll get. Voisikohan se pitää paikkansa, edes välillä? Uskaltaisinko kokeilla?
No comments:
Post a Comment