pelastusarmeijalle

Tänään oli sellainen päivä, josta Brysselin-kämppis sanoisi: meni pelastusarmeijalle. Vaikka oli monenlaista, isoja ajatuksia varsinkin, niin en saanut aikaan oikein mitään. Pariisin kevätkin juuri lauloi levyllä: "ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään ilman että tekee oikein mitään".

Tällaisina päivinä täytyisi vain antaa itselleen lupa siihen velttoiluun ja tuhlailuun ja olemiseen. Tänään on silti kumma möykky vatsassa, kaikesta ja tietysti Jyväskylän puukkojunkkareista. Sellaisesta sekoilusta tulee yhtä aikaa surullinen olo ja sitten entistälkin vahvempi tahto seistä toverien rinnalla, hyvän puolella ja pahaa vastaan.

Onneksi tänään oli jotain hyvääkin. Kelasta kuului yllättävän iloisia uutisia, joita on odotettu jo vaikka kuinka kauan. Elämää ne kyllä mullistavat ja tuovat taas yhden palan lisää tähän peliin, mutta lopulta se on varmasti hyvä.

Basso-lehti haudattiin tänään, ja se on harmi. Jännittävintä päivässä oli käynti naapuritalon kivijalan Kehrässä, ihan oikeassa kampaamossa siis. Iltaruoan tarjosi Kallio-liikkeen korttelikeittiö Elokolossa ja sydäntä lämmitti siellä soitellut ihana The Hearing. Kampaamo, korttelikeittiö ja Elokolossa käynti saavatkin olla tämän viikon uusi asia. Päivän sankari oli tänään 61 vuotta täyttävä äiti, jonka lahjasuklaat mutustelin aamupalaksi... (ja tietysti se Jyväskylän DIY:n turvamies, joka otti puukosta ja esti sillä ehkä paljon suuremman pahan).

Jyväskylästä kuulin vielä, että pikkukoira nukkuu nenä minun tyynyssä eikä traumatisoitunut yhtään, vaikka hengailtiin kahdestaan melkein kokonainen vuorokausi. Sydän vetää koko ajan jotenkin enemmän sinne, pää on sekava tänään.

ensimmäinen

Olen ajatellut, että jos joka viikko tekisi yhden sellaisen asian, jota ei ennen. Vaikka jotain sellaista, mitä on pitkään halunnut, mutta ei ole uskaltanut tai tullut tehneeksi. Tai vaikka sellaistakin, mitä ei ole osannut edes ajatella.

Se alkoi ihan vaivihkaa: Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa Vakiopaineessa Jyväskylän ihmisten kanssa ja perjantaina vielä Temppeliaukion kirkossa. Ja niin, en ole siellä Eltsunlahdellakaan ennen kävellyt – tai Jyväsjärven jäällä, niin kuin tiistaina.

Tänään menen Yrjönkadun uimahalliin vesijuoksemaan. Mitähän ensi viikolla?

Vakiopaine. Teksti on vähän tyhmä, mutta tykkään tosta Vakkari-pirusta.

Olen päättänyt myös opetella seisomaan käsillä. Lapsena osasin sen ja kaikki muutkin temput vaivatta, mutta nyt joogatunnilla en uskaltanut kunnolla edes yrittää. Joka päivä pitäisi ainakin kerran kokeilla, niin sitten vuodessa tulisi kokeiltua jo yli 300 kertaa. Nyt tosin täytyy pitää vähän taukoa, kun kaatusin torstaina niin pahasti, että niska, olkapää ja kyynärpää kaikki venähtivät. Mutta ensi viikolla opettelen taas. 

hyväskylä

Vietin alkuviikon Keski-Suomessa ja nyt olen neljä päivää miettinyt ihan tosissani, että mitä jos muuttaisi sinne. Lähtisi vaan, tekisi pesän snoukkapoikien omakotikommuuniin ja opiskelisi, irtisanoutuisi kaikista Helsingin-velvollisuuksista. Eläisi hitaammin. Asuminen ja kaikki olisi siellä kuitenkin niin paljon halvempaa, että olisi varaa käydä pääkaupungissa aina kun huvittaa.

No, hupsuja ajatuksia, mutta näin minä yleensä kaikki elämäni päätökset ja muutokset teen. Keksin jonkun hupsun ajatuksen ja kohta huomaan, että oho! olen laittanut kaikki mullin mallin: jättänyt vanhan ja lähtenyt uuteen. Naapurikaupunkiin, Helsinkiin, Brysseliin, Pariisiin ja Kallioon. Jyväskylä ei oikein sovi siihen litaniaan, mutta kutkuttelee nyt mielenpohjaakovasti...

Yksi parhaista asioista siellä on ehdottomasti mun yliopistonruokala, Ylistönmäen Sonaatti. Ylistöllä on muutenkin vähän oma maailmansa, sinne kapuaminen on aina pieni voitto ja kaikki ovat niin kivoja. Ruokalassa on maailman paras keittolantäti ja kokki, joka tarjoilee nirsolle hipille vegaaniannoksia suoraan pöytään. Ja tällä viikolla siellä oli jälkiruokabuffet. Siis jälkiruokabuffet! Kahdella eurolla melkein kaikki maailman kakut ja herkut. Sitten tarvitsikin enää kieriä se mäki alas kaupunkiin ja Helsingin-junalle...

sunnuntaina

Yritän ottaa niskasta ja opinnoista kiinni ja menin tänään koko päiväksi kirjastolle. En tehnyt paljon mitään opiskelujuttuja mutta muita tärkeitä kyllä. Kai se siitä lähtee. Matkalla yliopistolle en ylittänytkään Pitkääsiltaa vaan Eltsunlahden jäätä pitkin.

valo oli tänään erilaista kuin eilen (ehkä kellokin oli eri verran?). tänään se oli jo melkein valkoista, eilen ei sittenkään vaikka olisin toivonutkin. pariisissa talvivalo oli valkoista ja sitä kaipaan, vaikka suomessa kaikki valo on aina rakasta.

otin minustakin kuva: "olin ulkona. kävelin jäällä. oli aika kylmä, puin vähän kerroksia. otin tämmösen kuvan koska muillakin oon nähnyt ja nää on musta aika kivoja."

Välillä kävin sunnuntaikahvittelemassa Fazerilla. Kukaan ei lähtenyt mukaan, mutta menin silti. Söin tirolilaisviinerin ja santsasin kahvia, vaikka en tiedä, olisinko saanut. Aina ennenkin on Fazerilla saanut.

Huomenna matkustan Jyväskylään taas. Kun olen Helsingissä, olen kotona ja Jyväskylä tuntuu olevan niin kaukana. Kun olen siellä, en tahtoisi millään lähteä pois ja Helsinki tuntuu samalla tavalla yksinäiseltä ja kiireiseltä kuin silloin melkein kymmenen vuotta sitten, kun muutin tänne ensimmäisen kerran. Välillä mietin, voisinko joskus vielä kotiutua johonkin muualle, johonkin pienempään. Tai mikä olisi sellainen syy, että muuttaisin. 

Yliopistolla olemisesta nautin, enemmän kuin yksin puurtamisesta. Hyvistä luennoista ja opiskelukavereista ja söpöistä tutkijapojista. Harjukaupungistakin pidän, osa-aikakämppiksestä ja pikkukoirasta ja erilaisista perspektiiveistä myös.

siisteintä talvessa on kävellä jään päällä

Kävin kävelemässä Eläintarhanlahdella ja Kaisaniemenlahdella. Olen kävellyt jäällä viimeksi joskus kevättalvella 2006, Töölöstä Seurasaareen ja takaisin silloisen poikaystäväni kanssa. Alkuviikosta ihailin Jyväsjärveä halkovia polkuja ja luistinratoja; tänään tajusin, että Hakaniemessäkin voi kävellä jäällä. 

Eltsulla valo oli niin kaunis. Suomessa on tosi harvoin oikeanlaista, valkoista talvivaloa. Aina on liian pimeää tai sitten valo on jo laskevaa, oranssia.

Voi myös leikkiä, että oiskin oikeasti hiekkarannalla. 

"On jotenkin niin liikuttavaa, kuinka vilpittömän riemuissaan jengi (siis minä mukaan lukien) on hetken auringonpaisteesta - Facebook ja Instagram on täynnä kuvia siitä kerrankin kirkkaansinisestä taivaasta, livenä small talk aloitetaan itsestäänselvästi "ihmeellisestä valoilmiöstä", sisätöissä olevat hakeutuu hypnotisoituneina kohti ikkunoita. Kelatkaa millasessa paikassa me oikein asutaan."

viikkolehti ja trubaduuripunkkarit

Perjantait on kivoja, koska mulla on jostain syystä melkein aina silloin vapaata. Ja vapaa-aamuina on aikaa juoda kahvia, syödä rauhassa aamupalaa ja lukea uusin Viikkolehti. Tänään kävin selaamassa lehden heti kuudelta, kun se kolahti postiluukusta. Siinä oli nimittäin ensimmäinen mun kirjoittama juttu!

tädit on tämmösiä, vähän hölmöjä

Sekosin lastenvaatekaupassa. Lapset on niin pieniä ja ne tarvii paljon pehmeitä asioita puskuriksi maailman ja niiden väliin. Tätien homma on olla välillä vähän pöllöjä mut sit pitää pienistä huolta.

Laitoin samaan pakettiin vähän Barbapapa-tarroja. Sitten kun oon jakanut mun lähilapsille kaikki Barbat, Koiramäet ja Tatu & Patut, niin arvatkaa mitä ne sitten saa?

 

Tein myös tosi eriskummallista mutta hyvää iltapalaa: kauraleipää, maapähkinävoita, hapankaalia ja ituja. Vegaanit on kyllä melkein yhtä hassuja kuin tädit.

maanantain parhaat

Tein plättyjä. Tuli hirmuhyviä, vaikka kuva onkin vähän silkkoa. Musta ei kyllä ikinä tulis ruokabloggaajaa, koska mun ruoat on aina niin rumia. Noikin pannarit näytti ihan jauhelihapihveiltä. Mansikoita yritin sulattaa vesihauteessa ja vaniljakastikkeen unohdin vispata. Mutta ei se mitään, koska niin, hirmuhyviä.

Lisäksi oon kirjoittanut aika paljon, silittänyt melkein kaikki vaatteet ja kuunnellut Jätkäjätkien uutta levyä YleX:n sivuilta (tilasin myös levyn ja fanipaidan ihan omiksi...). Kohta alan ehkä kattoa Kovasikajuttua, en ole vielä ikinä nähnyt sitä! Niin ja aamupalaksi sain GLC:n cappuccinon ja Framboisen mantelicroissantin, koska tänään oli viemäriremonttipäivä ja hups vesi oli aamusta iltaan poikki.

Sain myös tosi oudon, uniikin postikortin. Kaikkea sitä on.

rokkitoimittajan sunnuntai

eilen leikin rokkitoimittajaa näissä merkeissä:

rokkitähtipojat lojuivat täällä monta tuntia, joivat soijamaitokahvia ja juttelivat musiikista, elämästä ja vähän politiikastakin. sain myös aitoja itävaltalaisia alppikylä-tuliaisia:

rokkitoimittajana on aika kivaa.

valo helsinki

kummallisten kuvien päivä

tänään olen illan kotona. vaikka perjantai, kallio, kaikki. piti kirjoittaa, mutta siivosin. joskus sekin pitää.

sain töistä tulppaaneja. sellaisia, jotka eivät maksaville enää kelpaa.

 

säästin nekin, jotka ovat joululta jääneet. ne ovat vieläkin kauniita, kuivinakin. neilikat ja liljat heitin pois, vaikka kauniita nekin oikeastaan vielä olivat. 

perjantai-illan saavutus oli tofu-kookoskeitto. kuvassa se ei näytä ollenkaan niin hyvältä kuin nämä innoittajansa. hyvältä se kuitenkin maistui, tuliselta ja vahvalta. kuvassa on myös kaikkein paras keittolautanen, sininen savikulho ranskalaisesta luostarista. ja sininen puutuoli, joka on kymmenessä vuodessa kulunut aika paljon. 

joska josafat (tai siihen aikaan vielä joosef lakopoulos) laulaa ja kaikki on ihan hyvin.

hyviä juttuja

Vuoden aluksi houkuttaisi tehdä kaikenlaista. Lupauksia. Muutoksia. Jotain konkreettista ja kivaa.

Voisi tehdä vaikka tällaisen hyvien asioiden purnukan:

Kuva on lainattu fb:sta, jonne se oli lainattu pinterestista, joten en tiedä, kenen se alkujaan on. Ideana on kuitenkin ottaa tammikuussa tyhjä purkki ja sitten kirjoittaa lappusille kaikkia vuoden aikana tapahtuneita kivoja juttuja. Vuoden lopussa ne voi sitten kaikki lukea ja ihastella niitä kaikkia siistejä juttuja, joita on saanut kokea sinä vuonna.

Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän ne kaikki millään mahdu tuohon purkkiin! Joka on kai tavallaan aika positiivista. Voisi kai sitä silti kokeilla, kun sysää vaan mielestään kaikki kyynisyysajatukset pois ja antautuu pienelle söpöilylle.

Jos ei purnukkaa, niin sitten voisi tehdä sellaisen aarrekartan, johon kokoaa haaveitaan vaikka seuraavalle vuodelle – tai seuraavalle viidelle vuodelle. Olen aikonut sellaista joskus tehdä, mutta se on jäänyt. Ehkä pian olisi hyvä aika sille.

Tai sitten voisi kirjoittaa sellaista hyvinvointipäiväkirjaa. Aloin kerran – onkohan siitä jo kokonainen vuosi vai peräti kaksi? Kuulostaa tammikuun jutulta. Kirjasin kirjaan joka ilta muutaman rivin siitä, millainen olo sinä päivänä oli ollut. Sekin jäi sitten kesken, mutta voisihan sen aloittaa uudestaan. Tai ylipäänsä päiväkirjan kirjoittamisen. Useimmiten tulee höpistyä vaan blogiin; päiväkirjaa kirjoitan nykyään melkein pelkästään silloin, kun olen niin sekaisin ajatusteni kanssa, etten osaa tai halua kirjoittaa niitä edes blogiin kenenkään toisen luettavaksi. 

Sen voin kyllä kirjoittaa vaikka tänne, että tänään on jo tapahtunut ainakin kaksi kivaa asiaa: sain siskolta postia ja aivan ihanan kettuhuivin. Lisäksi yksi ystävä järjesti mulle sokkotreffit. Aika hurjaa.