uvt

Ranskassa ei koskaan toivoteta hyvää uutta vuotta ennen kuin vuosi on oikeasti vaihtunut. Ennenaikaiset toivotukset tietävät huonoa onnea. Vasta puolenyön jälkeen Eiffelin juurella on lupa huikata Bonne année !

Suomeksi voisi silti toivottaa ensiksi hyvää uuttavuotta! Tai taikaa...

bw

h-kaupunki mustavalkoisissa

h-kaupunki

otin tänään kaksi kuvaa mun kaupungista. niistä tuli vahingossa aika samanlaiset, enkä osannut päättää kumpi on kivempi. yksi on länsirannalta, toinen kotikadulta.

j

en pidä joulusta. en tahdo viettää sitä, ainakaan niin kuin pitäisi. aina kun yritän, tulee paha mieli – minulle ja muille. viime jouluna päätin: teen vain sitä, mitä haluan. olin yksin helsingissä, nukkuvassa haagassa. ja se oli paras joulu koskaan.

tänä vuonna päätin samaa. tein enemmän asioita kuin viime vuonna, näin enemmän ihmisiä. osa on jo perinteitä, kaikki oli hauskaa.

työpaikan roskiksesta pelastettu silkkinauha oli ainoa joulukoriste. sidoin sen ensin ranteeseen, sitten vessanovenkahvaan. 

yhtenä iltana kävin espoossa parasystäväpojan luona. vein pojalle pipon, sain luennon meriakvaarioista. paijasin pikkukoiria, istuin keittiönlattialla juomassa portviiniä ja matkustin lumisten kaupunkien läpi kotiin toisen köyhän kallio-juopon kanssa.

aatonaattona kävin naapurissa joulutortulla ja kahvilla. illalla paistoin inkiväärikeksejä, join lisää portviiniä ja kuuntelin teea aarniota.

aattoaamun olin töissä. ihmiset olivat pahalla tuulella: asiakkaat, työkaverit ja minä. vietin aamun kuitenkin jo toisena vuonna peräkkäin saman tytön kanssa. yksi näyttelijä tuli iloiseksi, kun löysin sen legot (ja tunnistin ja soitin perään). 

kävin harjutorilla joulusaunassa.

 

laitoin vegaanisen joulupöydän, luin olli jalosta ja poltin ikkunalaudalla kynttilöitä. illalla yksi toveritar tuli suunnittelematta kylään. joimme kaksi pulloa viiniä ja lähdimme alakerran baariin. siellä joimme kolmannen pullollisen ja soitimme jukeboksia. 

joulupäivänä matkustin hoitolapsille löhöilemään, syömään ja juomaan viskipullon pohjia. paijasin lisää koiria ja sain toisen joululahjan. 

tänään raahauduin kuumeisena kaapelitehtaalle ihastelemaan talvisirkusta: pelottavia temppuja, kauniita vartaloita ja monia pieniä ihastuneita lapsia.

tarpeeksi kaikkea, niin ettei koko j-juhlaa oikeastaan tarvinnut edes ajatella. pikkukaupungin perhekin toivottavasti ymmärtää, että minun on parempi näin vaikka ne ovatkin rakkaimpia.

levon helmi vetelee päällemme vällyjä

ei oo ehkä sellaista päivää, että asasta ei tulis hyvä mieli. asasta vuoristoradassa sitäkin helpommin, ja joskasta ja näistä muista. joku kommentoi: onnellisia ootte, kun tämmöisiä teette.

"ku pääkoppa kolmanten jalkan me mennää

joku öisin käy piilottamas pienii kivii kenkää

jos ja kun tää maailma on kova

annan pienelle kivelle vaan hoitoa hellää"

hyvänmielen maailmanloppu

voinhan syödä ompon ja haudata siemenet ton paleltuneen joulutähden ruukkuun

joulu pelastettu

En pidä joulusta, mutta pidän kirjoista. Minun perheessäni ei osteta joululahjoja, mutta itseään saa joskus vähän lahjoa. En aio viettää joulua, mutta aion syödä jotain herkullista, juoda ehkä portviiniä, polttaa kynttilöitä, kaivautua peiton alle ja lukea näitä. 

parempi on pitää kädestä

 

hs 13.12.2012

sisään ja ulos

Tänään on lohduttanut eniten tämä juttu Meeri Koutaniemestä. Ajatus siitä, että "hyppää ilmaan ja tietää, että aina joku ottaa kopin".

Ja Asa:

"Ei voi suuttua, ei voi hävitä
ja turha väittää ettei kukaan välitä. 
Kun saniaiset ja hiukka hivenainetta
ratsastamassa suurta fotosynteesin lainetta.
Silmiemme edes
ottaa vedyistä kiinni ja muuttuu meille vedeks. 

– –

Maailmaa ei tarvii parantaa
jos jättää rauhaa niin se pitää khyl itsestään huolen."

uudenvuoden taikaa

yksillä mun lempipojilla on tämmönen bändi, jolla on kilometrinpituinen nimi: juha pekka tapani heikkinen ja niin edelleen.

eka mä kävin parilla keikoilla ja tykkäsin musiikista. sitten tutustuin tohon laulajaan, menin niiden kanssa festareille ja sitten niistä muistakin tuli mun lempipoikia. ne on kultaisia, niillä on hulluna energiaa, ne soittaa taitavasti ja niistä tulee aina hyvälle mielelle. niitä vois postata hyvänmielenblogiin joka päivä.

nyt ne on tekemässä uutta levyä, sitä projektia voi jeesaa täällä. tänään ne julkaisi uuden sinkun ja videon. koska joululaulut on passé ja tää vuosikin alkaa olla niin last year, antaisin kaikille ihmisille hyvän mielen lisäks ripauksen uudenvuoden taikaa.

pipo

olin kipee, tein blogipipon. tuli vähä iso.

aarrearkku

Avasin aarrearkun. Löysin postikortteja kaikilta maailman kulmilta, kirjeitä Brysselistä, Pariisista, muualtakin. Ainakin yhdeksällä kielellä. Epäröiviä sanoja ex-poikaystävältä. Tyttöystävien pohdintaa siitä, pitäisikö mennä naimisiin juuri tämän pojan kanssa ja Moldovan vallankumouksen suunnittelua. Tuttuja rakkaita pomppivia käsialoja ja hullunkurisia kirjaimia, joskus paremman puutteessa vanhan paperipussin kylkeen rustattuja, mustekynällä. Osa kaukaa isoäidin maailmasta. Hoitolasten askartelemia joulukortteja, muutama valokuva mutta enemmän sanakuvia. Kääntöpuolella perhosia ja susia, koska kettukortteja on niin vaikeaa löytää vaikka etsisi kaikista maailman maista. Kepeitä hetkiä, raskaita mietteitä, monta unohtunutta vuosienpalaa. Aika monta tavaraa voisi antaa pois, jos nämä saisi pitää. 

teiniangstin seuraava leveli

minulla on viimeksi ollut mustaa kynsilakkaa ehkä 13-vuotiaana. lakkaan kynsiäni jatkuvasti, kaikilla sateenkaaren väreillä. musta on aina tuntunut suttuiselta, ankaralta, lapselliselta. paitsi eilen. 

joskus on mentävä pää edeltä pohjaan että voi taas nousta ylös. 

tiedän et pärjään koska jääräpäät jäljelle jää

Eilisessä ei ollut yhtään hyvänmielenasiaa (paitsi kettukorvikset, jotka tulivat vihdoin – ja uusi huulipuna, jonka ostin lohdutukseksi kun sain taas haukkuja). Tämäkin päivä on ollut aika hankala, mutta nyt jo tuntuu, että jääräpäät jäljelle jää. Vaikka ihan kaikki ei aina jääräpäisyyttä tajuaisikaan.

h. tikkanen

Olen lukenut taas Henrik Tikkasta. Aloin ensi kertaa vuosi sitten, luin Kulosaarentie 8/Majavatie 11/Mariankatu 26 -trilogian. Istuin kylmällä ja harmaalla Malmin juna-asemalla, olin tulossa ensimmäisestä Helsingin Vasemmiston piirikokouksestani, väsyneenä ja nälkäisenä ja sydänsuruisena. Ahmin Tikkasta, paheksuin ja viehätyin yhtä aikaa.

Nyt luin jatko-osat Yrjönkadun ja Henrikinkadun. Yrjönkatu oli vähän vaisu, mutta viimeisessä osassa, Henrikinkadussa oli taas sitä tuttua iskua ja kipinää.

"Hieman minun säädyllisyydentuntoani loukkaa, sikäli kuin viinan kolhima omatuntoni sallii minun tällä hetkellä sellaisesta puhua, että joku kuvittelee minun turhamaisuuttani niin vaatimattomaksi että se mahtuu frakkiin."

 

"Minä harjaan hampaani, sen tehtyään on vaikeampi ajatella itsemurhaa."

Tahtoisin lukea myös Henrik Tikkasen toisen vaimon Märta Tikkasen kirjoja. Olen yrittänyt lukea Vuosisadan rakkaustarinaa vaikka kuinka monta kertaa, mutta hienoudestaan huolimatta se jää aina kesken. Märtaa olen kerran kuullut ja nähnyt jossain kirjailtamassa ja luulen, että meillä voisi olla aika luja sielunyhteys.

eduskunta II

Kävin vihdoin katsomassa Ryhmäteatterin Eduskunta II:n. Olen nähnyt ensimmäisen Eduskunta-näytelmän ja Ylioppilasteatterin Valtuusto III:n, joten tiesin tavallaan, mitä odottaa. Olihan se silti pöyristyttävä, huikaiseva ja vatsan pohjaan asti naurattava, vaikkeivät näytelmän aiheet oikeasti paljon nauratakaan. 

Yksi parhaista hetkistä oli, kun Robin Svartströmin esittämä Ben Zyskowicz kätteli katsomossa istunutta Ben Zyskowiczia. Aito Ben myös kuiskutteli häiritsevän kovaan ääneen mielipiteitään koko näytelmän ajan. 

Kuva: Ryhmäteatteri/Mitro Härkönen

Näytelmän paras hahmo on kyllä Pekka Korpinen, jota esittää opiskelukaverini Jari Hanska. Eniten maailmassa tykkään katsella ihmisiä, kun ne tekevät jotain mistä nauttivat, intohimolla ja taitavasti. Monet ihmiset ovat niin hirveän lahjakkaita. 

Kuva: Ryhmäteatteri/Mitro Härkönen