j

en pidä joulusta. en tahdo viettää sitä, ainakaan niin kuin pitäisi. aina kun yritän, tulee paha mieli – minulle ja muille. viime jouluna päätin: teen vain sitä, mitä haluan. olin yksin helsingissä, nukkuvassa haagassa. ja se oli paras joulu koskaan.

tänä vuonna päätin samaa. tein enemmän asioita kuin viime vuonna, näin enemmän ihmisiä. osa on jo perinteitä, kaikki oli hauskaa.

työpaikan roskiksesta pelastettu silkkinauha oli ainoa joulukoriste. sidoin sen ensin ranteeseen, sitten vessanovenkahvaan. 

yhtenä iltana kävin espoossa parasystäväpojan luona. vein pojalle pipon, sain luennon meriakvaarioista. paijasin pikkukoiria, istuin keittiönlattialla juomassa portviiniä ja matkustin lumisten kaupunkien läpi kotiin toisen köyhän kallio-juopon kanssa.

aatonaattona kävin naapurissa joulutortulla ja kahvilla. illalla paistoin inkiväärikeksejä, join lisää portviiniä ja kuuntelin teea aarniota.

aattoaamun olin töissä. ihmiset olivat pahalla tuulella: asiakkaat, työkaverit ja minä. vietin aamun kuitenkin jo toisena vuonna peräkkäin saman tytön kanssa. yksi näyttelijä tuli iloiseksi, kun löysin sen legot (ja tunnistin ja soitin perään). 

kävin harjutorilla joulusaunassa.

 

laitoin vegaanisen joulupöydän, luin olli jalosta ja poltin ikkunalaudalla kynttilöitä. illalla yksi toveritar tuli suunnittelematta kylään. joimme kaksi pulloa viiniä ja lähdimme alakerran baariin. siellä joimme kolmannen pullollisen ja soitimme jukeboksia. 

joulupäivänä matkustin hoitolapsille löhöilemään, syömään ja juomaan viskipullon pohjia. paijasin lisää koiria ja sain toisen joululahjan. 

tänään raahauduin kuumeisena kaapelitehtaalle ihastelemaan talvisirkusta: pelottavia temppuja, kauniita vartaloita ja monia pieniä ihastuneita lapsia.

tarpeeksi kaikkea, niin ettei koko j-juhlaa oikeastaan tarvinnut edes ajatella. pikkukaupungin perhekin toivottavasti ymmärtää, että minun on parempi näin vaikka ne ovatkin rakkaimpia.