pelastusarmeijalle

Tänään oli sellainen päivä, josta Brysselin-kämppis sanoisi: meni pelastusarmeijalle. Vaikka oli monenlaista, isoja ajatuksia varsinkin, niin en saanut aikaan oikein mitään. Pariisin kevätkin juuri lauloi levyllä: "ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään ilman että tekee oikein mitään".

Tällaisina päivinä täytyisi vain antaa itselleen lupa siihen velttoiluun ja tuhlailuun ja olemiseen. Tänään on silti kumma möykky vatsassa, kaikesta ja tietysti Jyväskylän puukkojunkkareista. Sellaisesta sekoilusta tulee yhtä aikaa surullinen olo ja sitten entistälkin vahvempi tahto seistä toverien rinnalla, hyvän puolella ja pahaa vastaan.

Onneksi tänään oli jotain hyvääkin. Kelasta kuului yllättävän iloisia uutisia, joita on odotettu jo vaikka kuinka kauan. Elämää ne kyllä mullistavat ja tuovat taas yhden palan lisää tähän peliin, mutta lopulta se on varmasti hyvä.

Basso-lehti haudattiin tänään, ja se on harmi. Jännittävintä päivässä oli käynti naapuritalon kivijalan Kehrässä, ihan oikeassa kampaamossa siis. Iltaruoan tarjosi Kallio-liikkeen korttelikeittiö Elokolossa ja sydäntä lämmitti siellä soitellut ihana The Hearing. Kampaamo, korttelikeittiö ja Elokolossa käynti saavatkin olla tämän viikon uusi asia. Päivän sankari oli tänään 61 vuotta täyttävä äiti, jonka lahjasuklaat mutustelin aamupalaksi... (ja tietysti se Jyväskylän DIY:n turvamies, joka otti puukosta ja esti sillä ehkä paljon suuremman pahan).

Jyväskylästä kuulin vielä, että pikkukoira nukkuu nenä minun tyynyssä eikä traumatisoitunut yhtään, vaikka hengailtiin kahdestaan melkein kokonainen vuorokausi. Sydän vetää koko ajan jotenkin enemmän sinne, pää on sekava tänään.